Kuinka Benagil-luola muodostui: Geologia selitetty

Monet oppaat sanovat, että Benagil-luola muodostui 20 miljoonaa vuotta sitten, mutta tuo päivämäärä kuuluu ympäröivälle mioseeni kalkkikivelle eikä valmiille luolalle. Kuinka Benagil-luola muodostui ymmärretään tarkemmin pitkänä kivenmuodostus-, merieroosio-, katon romahtamis- ja merenpinnan muutossarjana.

Millaisesta kivestä Benagil-luola on tehty?

Benagil-meriluola on kaiverrettu mioseeni kalkkikivestä, joka muodostui noin 20 miljoonaa vuotta sitten. Se on isäntäkiven ikä: kiinteä materiaali, jossa kammio, holvit ja valokuilu kehittyivät. Se ei ole tarkasti mitattu ikä luolan aukolle itselleen.

Mioseeni aikakausi kesti noin 5–23 miljoonaa vuotta sitten, mikä sijoittaa Benagilin kalkkikiven suhteellisen nuorempaan osaan Algarven geologista historiaa. Laajempi rannikkoympäristö sisältää myös kalkkikiveä, joka on kerrostunut jurakauden aikana, noin 150–200 miljoonaa vuotta sitten. Nämä vanhemmat kerrostumat tarjoavat laajemman geologisen taustan, mutta niitä ei tule sekoittaa Benagilin kammion muodostavaan mioseeni kalkkikiveen.

Kalkkikivi on tärkeää, koska se voidaan poistaa vähitellen veden avulla, erityisesti siellä, missä halkeamat, kerrostumatasot tai heikommat osat antavat eroosiolle reitin kiven läpi. Atlantin valtameri käytti sitten näitä luonnollisia vastustuskyvyn eroja Lagoan lähellä.

Joten lyhin tarkka vastaus on tämä: Benagil-luola on tehty mioseeni kalkkikivestä, kun taas ympäröivä Algarven geologia sisältää paljon vanhempaa jurakauden kalkkikiveä. Kivellä on tunnettu arvioitu ikä; luolan tarkka muodostumispäivämäärä on edelleen epävarma.

Kuinka meri kaiversi luolan

Benagil-luolan pääveistosvoima oli merieroosio. Aallot Atlantin valtamerestä pääsivät heikkouksiin rannikon kalkkikivessä ja laajensivat niitä vähitellen. Sen sijaan, että se näyttäisi tyhjältä yhdessä tapahtumassa, luola kehittyi todennäköisesti siten, että aukot laajenivat, syvenivät ja yhdistyivät pitkän ajan kuluessa.

Aluksi pieni heikkous cliffissä saattoi sallia veden hyökätä kiveen toistuvasti. Jokainen aalto toi painetta, roisketta ja sedimenttiä kalkkikiven päälle. Heikommat osat kuluvat helpommin kuin vahvemmat, mikä mahdollistaa kapean aukon laajentua suuremmaksi käytäväksi ja lopulta avoimeksi kammioksi.

Tämä on keskeinen prosessi meriluolan muodostumisessa: lateraalinen eroosio toimii rannalta sisäänpäin, kun taas eroosio katolla ja yläseinillä voi laajentaa tilaa pystysuunnassa. Tulos on luola, joka on avoin merivedelle, mutta säilyttää silti merkittävän katon sen sisäpuolella.

Benagil-ranta tarjoaa käytännön lähtöpisteen luolaan pääsemiseksi vedestä, mutta ranta ei luonut luolaa. Luola kuuluu kiviseen rannikkoon Carvoeiron ja Armação de Pêran välillä, Lagoan kunnassa, jossa toistuva Atlantin aallon toiminta muovasi kalkkikiveä.

Prosessi on edelleen periaatteessa aktiivinen, vaikka saatavilla olevat tiedot eivät määritä nykyistä eroosiota tai arvioitua elinikää luolalle.

Kuinka Benagilin valokuilu romahti

Aukko Benagilin katossa kuvataan romahtaneeksi doliniksi. Yksinkertaisesti sanottuna romahtanut doline muodostuu, kun osa luolan katosta antaa periksi, jättäen painauman tai avoimen ikkunan kammion ylle.

Tällä erottelulla on merkitystä, koska valokuilua ei välttämättä leikattu alaspäin sateen toimesta erillisenä kaivona. Se on yhteydessä sen alla olevaan luolaan: merieroosio heikensi ja laajensi maanalaisen tilan, ja katto tuli lopulta kykenemättömäksi tukemaan itseään tuossa kohdassa. Romahtaminen yhdisti sisätilat avoimeen ilmaan.

Luolan valokuilu muuttaa sitä, miten kammio käyttäytyy. Auringonvalo pääsee sisään ylhäältä, sade voi saavuttaa sisäisen rannan, ja ilma kiertää sekä katon aukon että vedenpinnan sisäänkäyntien kautta. Aukko paljastaa myös, että Benagilin kehitys liittyi yläeroosioon ja katon epäonnistumiseen, ei vain aaltojen hyökkäykseen cliffin pinnalla.

Romahtanut doline on siten geologinen vihje. Se tallentaa vaiheen sen jälkeen, kun luola oli jo tullut tarpeeksi suureksi, jotta sen katto heikkeni. Valokuilu auttaa selittämään, miksi vierailijat näkevät kammion avoimena kahteen suuntaan: sivuttain merelle ja ylöspäin taivaalle.

Holvit, jotka päästävät meren sisään

Kaksi holvia vedenpinnalla sallii veneiden ja kajakkien päästä Benagil-meriluolaan. Nämä aukot ovat näkyvä tulos lateraalisesta eroosiosta, kun aallot vähitellen poistoivat kalkkikiveä rannikon pinnalta ja loivat käytäviä kammioon.

Holvit selittävät myös, miksi Benagilia kuvataan usein sekä lateraaliseksi että yläeroosioksi. Lateraalinen eroosio tuotti merenpinnan pääsykohtia, kun taas romahtanut doline avasi katon ylle. Luola ei siis ole vain tunneli, jonka kattoon on porattu reikä; sen muoto tallentaa eroosion toimimista eri pinnoilla.

Yksi kuvaus tunnistaa Benagilin ainoaksi meriluolaksi Lagosin ja Albufeiran välillä, jossa on sekä lateraalista että yläeroosiota. Tämä vertailu on hyödyllinen, koska se erottaa luolan kaksi pääaukkoa prosessin mukaan. Kaksi holvia yhdistävät kammion Atlantin valtamereen vedenpinnalla, kun taas valokuilu tallentaa rakenteellista romahtamista ylle.

Erottelu auttaa myös selittämään, miksi luola näyttää suuremmalta sisältä kuin sen sisäänkäynnit saattaisivat viitata. Vesi voisi jatkaa heikomman kalkkikiven poistamista ensimmäisen aukon muodostumisen jälkeen, laajentaen sisätilaa ilman yhtä suuria pääsyholveja.

Mitä luolan mitat paljastavat

Benagil-luolan leveys on noin 30 metriä sen leveimmässä kohdassa, kun taas sen katto kohoaa noin 20 metriä vedenpinnan ylle. Nämä suhteet viittaavat laajaan kammioon eikä kapeaan rannikkokäytävään.

Leveys heijastaa pitkäaikaista lateraalista eroosiota kalkkikivessä. Kun merivesi sai pääsyn, aallon toiminta saattoi toimia kammion seinillä ja laajentaa heikompia osia. 20 metrin katto osoittaa, että merkittävä katto pysyi veden ylle, vaikka tila laajeni.

Nämä mittaukset eivät anna päivämäärää luolalle. Ne kuvaavat sen nykyistä geometriaa, joka on useiden eroosio- ja katkomuutosten tulos. 30 metrin väli voi sisältää alueita, jotka on laajennettu ensimmäisen aukon jälkeen, kun taas 20 metrin katto heijastaa osaa katosta, joka ei ole romahtanut.

Lähellä oleva Pyhän Antonin luola on noin 20 metriä leveä ja 15 metriä syvä, tarjoten hyödyllisen vertailun toiseen mitattuun rannikkokäytävään. Benagilin leveys, korkeus, holvit ja valokuilu tekevät sen muodostumisesta helpommin luettavan kolmiulotteisena prosessina.

Kuinka merenpinnan muutos muovasi Benagilia

Atlantin merenpinnan nousu noin 12 000 vuotta sitten, viimeisen jääkauden lopussa, auttoi luomaan nykyisen rannikkoympäristön, jossa Benagil-luola nähdään tänään. Kun meri nousi, aiemmin korkeammat rannikon osat saattoivat altistua merivedelle ja aallon toiminnalle.

Merenpinnan nousu ei luonut koko luolaa itsessään. Kalkkikivi oli jo olemassa, ja rannikkoeroosion oli edelleen laajennettava heikkouksia, avattava käytäviä ja poistettava epävakaata materiaalia. Nousu auttoi määrittämään, mitkä osat kivestä tulivat osaksi aktiivista rannikkoa.

Tämä erottelu on tärkeä Benagil-luolan geologian selittämisessä. Luola voi olla kaiverrettu merieroosiolla vain, kun merivesi toistuvasti saavuttaa asiaankuuluvan kiven. Merenpinnan muutokset muuttavat tätä kosketusta, siirtäen vyöhykettä, jossa aallot voivat hyökätä cliffille.

Benagilin nykyiset sisäänkäynnit, vedenpinta ja sisäinen ranta kuuluvat tähän nykyaikaiseen rannikkosijoitukseen. Atlantti saavuttaa nyt kammion kahden holvin kautta, kun taas romahtanut katto päästää päivänvalon sisään ylhäältä. Merenpinnan muutos tarjosi ympäristön; eroosio tarjosi suuren osan muodosta.

Muodostumisen aikajana, ei yksi tapahtuma

Benagil-luola muodostui sekvenssin kautta eikä yhdestä dramaattisesta hetkestä.

Ensinnäkin kalkkikivi kerrostui jurakauden aikana, noin 150–200 miljoonaa vuotta sitten, mikä myötävaikutti Algarven vanhempaan geologiseen kontekstiin. Myöhemmin mioseeni kalkkikivi, joka muodostaa Benagil-meriluolan, kehittyi noin 20 miljoonaa vuotta sitten, mioseeni aikakauden aikana.

Seuraavaksi tuli pitkäaikainen rannikkoeroosio. Kun Atlantti saavutti heikkouksia kalkkikivessä, aallot laajensivat aukkoja ja poistoivat vähemmän vastustuskykyistä materiaalia. Lateraalinen eroosio loi pääsyn mereltä ja laajensi sisäistä kammioa.

Myöhempi vaihe liittyi osan katon epäonnistumiseen. Romahtaminen tuotti romahtaneen dolinen, joka nyt muodostaa Benagilin valokuilun. Tämä muutti luolan suljetusta tai osittain suljetusta merikäytävästä kammioon, joka on avoin sekä sivuttain että ylöspäin.

Lopuksi nouseva Atlantin vesi noin 12 000 vuotta sitten auttoi luomaan nykyaikaisen meriympäristön. Tarkkaa järjestystä ja aikarajaa jokaiselle vaiheelle ei voida rekonstruoida annetuista tiedoista, mutta laaja sekvenssi on selvä: kiven muodostuminen, rannikkoeroosio, katon romahtaminen ja nykyinen altistuminen merelle.

Tämä aikajana on tarkempi kuin sanoa, että luola yksinkertaisesti "muodostui 20 miljoonaa vuotta sitten." Kaksikymmentä miljoonaa vuotta kuvaa mioseeni isäntäkiveä, ei dokumentoitua syntymäpäivää valmiille luolalle.

Mitä tiedemiehet eivät voi päivätä tarkasti

Benagil-luolan muodostumisen tarkkaa ikää ei ole määritelty. Geologit voivat antaa arvioidun iän mioseeni kalkkikivelle - noin 20 miljoonaa vuotta - mutta se ei paljasta, milloin ensimmäinen ontelo alkoi, milloin holvit avautuivat tai milloin valokuilu romahti.

Kiven ikä ja luolan ikä ovat erilaisia mittauksia. Kalkkikivi muodostui ensin geologisena materiaalina. Paljon myöhemmin merieroosio olisi voinut hyödyntää sen heikkouksia. Kammio saattoi sitten laajentua vaiheittain, kun katon epäonnistuminen loi romahtaneen dolinen toiseen kohtaan luolan kehityksessä.

Tarkka luolan ikä vaatisi todisteita, jotka tallentavat nämä tapahtumat suoraan, kuten päivättävät kerrostumat, romahtamismateriaali tai muut geologiset merkit, jotka liittyvät kammion muodostumiseen. Annetut geologiset tiedot eivät tarjoa tällaista päivämäärää. Ne vahvistavat isäntä kalkkikiven iän ja kuvaavat prosesseja, jotka ovat vastuussa luolan muodosta.

Tämä on avainvastaus ikäkysymykseen: Benagilin kivi on noin 20 miljoonaa vuotta vanha, mutta valmiille meriluolalle ei voida vastuullisesti antaa samaa tarkkaa ikää. Laajempi jurakauden kalkkikiven konteksti on vanhempi - noin 150–200 miljoonaa vuotta - ja nykyaikainen meriympäristöä vaikutti Atlantin nousu noin 12 000 vuotta sitten.

Luolan kehitys on siten edelleen geologinen väli, ei yksi päivämäärätty tapahtuma.

Usein kysytyt kysymykset

Onko Benagil-luola tarkalleen 20 miljoonaa vuotta vanha?

Ei. Noin 20 miljoonaa vuotta viittaa mioseeni kalkkikiveen, joka muodostaa Benagil-meriluolan, ei tarkasti päivätettyyn hetkeen, jolloin valmis luola ilmestyi. Luola kehittyi myöhemmin merieroosion, katon romahtamisen ja muuttuvien rannikkok条件ien kautta, mutta sen tarkka muodostumispäivämäärä ei ole määritelty.

Mikä aiheutti reiän Benagil-luolan kattoon?

Reikä on romahtanut doline, joka muodostui, kun osa Benagil-luolan katosta romahti. Merieroosio oli laajentanut ja heikentänyt luolaa sen alla; katon epäonnistuminen avasi sitten luolan valokuilun, yhdistäen sisäisen kammion ylle olevan ilman kanssa.

Kuinka monta sisäänkäyntiä Benagil-luolalla on?

Benagil-luolalla on kaksi sisäänkäyntiä vedenpinnalla. Nämä kaksi holvia sallivat veneiden ja kajakkien päästä Atlantin valtamerestä, kun taas erillinen katon aukko on valokuilu, joka on luotu romahtamisen kautta, ei vedenpinnan sisäänkäynti.

Luiko merenpinnan nousu Benagil-luolan?

Ei. Atlantin merenpinnan nousu noin 12 000 vuotta sitten auttoi luomaan Benagilin nykyaikaisen rannikkoympäristön, mutta eroosio muovasi itse luolan. Aallot laajensivat heikkouksia kalkkikivessä, kun taas myöhempi katon romahtaminen tuotti valokuilun kammion ylle.

Miksi Benagil-luola on leveämpi kuin sen sisäänkäynnit?

Benagil-luola on leveämpi kuin sen sisäänkäynnit, koska pitkäaikainen lateraalinen eroosio laajensi sisäistä kalkkikivikammiota sen jälkeen, kun merivesi sai pääsyn. Sen levein kohta on noin 30 metriä, kun taas kaksi vedenpinnan holvia pysyvät pääkäytävänä rannikkokivessä.